Mikä Suunta?

Suunnan toiminnan tavoitteet ja tarkoitus

Suuntana hyvä elämä

Suunta on henkilökohtaisen budjetoinnin keskus, jonka päämääränä on lisätä ihmisten valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia oman tuen ratkaisuihin ja toteutumiseen.


Tavoitteenamme on kehittää uusia toimintatapoja, joissa yhdistyvät ihmisoikeusperusta ja resurssiviisas toiminta. Kehittämistyötä ohjaavia periaatteitamme ovat osallisuus, tasa-arvo, kumppanuus, yhteiskehittäminen ja kokeilemalla kehittäminen.

  • Osallisuudella tarkoitamme ihmisten oikeutta saavutettavaan tietoon ja osallistumiseen omaa elämää koskeviin päätöksiin.
  • Tasa-arvolla tarkoitamme kaikkien ihmisten yhdenvertaista kohtelua ja arvoa niin yksilöinä kuin yhteiskunnan jäseninä.
  • Kumppanuudella tarkoitamme kaikkia osapuolia hyödyttävää, erityistä arvoa ja luottamusta tuottavaa yhdessä toimista.
  • Yhteiskehittämisellä tarkoitamme sitä, että kehitämme yhdessä erityistä tukea tarvitsevien ihmisten, heidän läheistensä sekä muiden toimijoiden ja verkostojen kanssa sellaisia palveluita ja tukea, joka vastaa erityistä tukea tarvitsevien ihmisten toiveita ja tarpeita.
  • Kokeilemalla kehittämisellä tarkoitamme ennakkoluulotonta rohkeutta kokeiluihin, jotka johtavat esteiden tunnistamiseen, ratkaisuihin ja oppimiseen.

Suunnan toimintaa ylläpitävällä Kehitysvammaisten Palvelusäätiöllä on pitkäaikaisin kokemus henkilökohtaisen budjetoinnin Suomessa. Vammaisten ihmisten sekä heidän perheiden kanssa yhdessä tehdystä työstä on kertynyt positiivia kokemuksia ja ymmärrystä meille sekä lukuisille kuntakumppaneillemme.

Toiminnan tavat

  • Yksilöiden henkilökohtaisten budjettien suunnittelun ja hallinnan tuki
  • Palvelumuotoilu ja kokeilemalla kehittäminen
  • Koulutus ja konsultaatio
  • Tutkiminen, tiedon tuottaminen ja kerääminen
  • Tiedon jakaminen ja verkostojen rakentaminen

Tarve

Toteutamme sosiaali- ja terveyspalveluilla perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia sekä Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa säädettyjä ihmisoikeussopimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus yhdenvertaisuuteen, syrjinnän kielto ja oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vaikka tärkeimmät lait ja niiden tavoitteet ja tarkoitukset ovat hyvät, kompuroimme silti niiden toimeenpanossa. Tällöin ihmisten valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuudet oman tuen ja avun ratkaisuihin jäävät usein toteutumatta.

  • Sosiaali- ja terveyspalveluita vaivaa järjestelmälähtöisyys. Sen taustalla ovat erilaiset ilmenemismuodot tuotanto-, organisaatio, talous- ja ammattilaiskeskeisyydestä. Sen ilmenemisen muotoja ovat esimerkiksi tasapäistäminen, lyhytjänteisyys, johtajuusvaje, tiedon puute, varman päälle pelaaminen, luottamuksen puute, epäusko ihmisten kykyihin sekä poikkeukseton tarrautuminen järjestelmän ehtoihin.
  • Palvelut eivät vastaa ja mukaudu tarpeisiin. Tarjolla on usein vain rajattu määrä ennalta määriteltyjä palveluita. Vaihtoehtoja ei ole tai ne ovat kaikille samoja. Palvelut eivät tällöin ole sopivia vaan yli- tai alimitoitettuja.
  • Rahoja käytetään sellaisiin asioihin, joihin ihmiset itse eivät haluaisi niitä käytettävän.
  • Aina palveluiden järjestämisen päämäärä ei ole selvillä ja tavoitteet hyvästä elämästä ja kansalaisuuden toteutumisesta eivät ole kirkkaana mielessä. Tällöin esimerkiksi tuen ratkaisut eivät ole yksilöllisiä ja ne keskittyvät korjaaviin toimenpiteisiin ennaltaehkäisyn sijaan.
    Ihmisten rooli rajoittuu asiakkaaksi vaikka kyse on heidän omasta. elämästään. Näkökulma kaventuu palveluiden kuluttamiseen ja koko kuva osallisuudesta ja kumppanuudesta jää vajaaksi.
  • Vaikka laitokset lakkautetaan, laitosmaiset käytänteet voivat elää palveluissamme vahvana. Käytänteitä voivat synnyttää ja vahvistaa myös palveluiden kilpailuttaminen ja vahva tuotteistaminen. Näillä on vaikutusta esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen, elintapojen toteutumiseen ja mahdollisuuteen viettää vapaa-aikaa.
  • Tukea tarvitsevien ihmisten oikeuksia sivuutetaan. Esimerkiksi palveluiden kilpailuttamisen käytänteet eivät kunnioita ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta päätöksenteossa.