Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä?

Henkilökohtaisen budjetoinnin avulla palvelujen käyttäjiä, perheitä ja heitä tukevia työntekijöitä voidaan auttaa rakentamaan parempaa elämää.
Suunta

Julkaistu 1.2.2021

Henkilökohtaisen budjetoinnin avulla palvelujen käyttäjiä, perheitä ja heitä tukevia työntekijöitä voidaan auttaa rakentamaan parempaa elämää. Ratkaisevaa on, millaisiksi henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmät on suunniteltu ja millaisiin arvoihin ne perustuvat. Saattaa nimittäin käydä niin, että uudet järjestelmät kyllä vaikuttavat mullistavilta ja kiehtovilta, mutta tuottavat todellisuudessa kovin vähän hyötyä. On oltava tarkkana, että järjestelmästä ei tule sellaista, että se pikemminkin huonontaa kuin parantaa ihmisten elämää. Mitkä asiat siis pitäisi saada kohdalleen ja millaista yhteistyötä tarvitaan, jotta luotava järjestelmä todella edistäisi muutosta parempaan?

Henkilökohtainen budjetointi pohjautuu pitkäaikaiseen keskusteluun ja asioiden eteenpäin viemiseen vammaisten henkilöiden ja heidän tukijoidensa toimesta. Henkilökohtaisen budjetoinnin filosofia ei avaudu, jos ajattelee, että kaikilla ihmisillä ei ole samoja oikeuksia tai jos katsoo joidenkin kuuluvan laitoksiin. Ensimmäiseksi onkin sitouduttava siihen, että jokaisella on tasa-arvoinen oikeus elää vapaasti omaa elämää ja osallistua täysipainoisesti oman yhteisönsä toimintaan. Kun laitetaan yhteen oikeudet, vapaus valita ja osallistuminen, se tarkoittaa täyden kansalaisuuden rakentumista.

HB:n peruselementit
kuva 1. Henkilökohtaisen budjetoinnin peruselementit

Jos kansalaisuuden tavoite otetaan vakavasti, siitä seuraa muutamia asioita käytännön toimintaan. Lähtökohtaisesti minun pitää tietää saavani tukea siksi, että minulla on siihen oikeus – ei siksi, että se on hyväntekeväisyyttä tai lahja. Minulla on oikeus saada tukea ja oikeus tietää, mitä tukea saan sekä vaikuttaa saamaani tukeen niin, että se soveltuu tarpeisiini.

Oikeuksiin perustuva järjestelmä sisältää seuraavia asioita

– Selkeä lainsäädäntö, joka vahvistaa vammaisten henkilöiden oikeuden tukeen
– Saavutettavissa olevat järjestelmät päätöksen tekemiseen sille tasolle, jotka tukea tarvitsevat ihmiset saavuttavat
– Selkeät oikeudet, joiden avulla tuen määrää on helpompi arvioida ja hallita.
– Joustoa ja vapautta turvaamaan henkilökohtaisen budjetin käyttöä itselle sopivalla tavalla.

Kansalaisuuden toinen tärkeä ulottuvuus minun kansalaisuudessani on, että olen vapaa toteuttamaan oikeuksiani. Mutta, vapaus nojaa aina ihmissuhteisiin, joita meillä on muiden kanssa. Tarvitsen tunnetta siitä, että minua kannustetaan, tuetaan, ja että olen yhteydessä muihin. En varmasti osaa aina tehdä oikeita ratkaisuja. Vapaus tarkoittaa, että voin tehdä myös vääriä päätöksiä. Todellisuudessa vapaus kuitenkin toteutuu vasta, kun ihmiset ympärilläni haluavat kuunnella minua ja ottaa toiveeni todesta.

Henkilökohtaisen budjetoinnin toteuttamisessa on usein vaarana, että järjestelmä pyrkii korvaamaan ihmissuhteet byrokratialla ja muodollisilla suunnitteluprosesseilla. Tällaiset järjestelmät näyttävät usein paperilla hyviltä, mutta todellisuudessa ne pikemminkin kaventavat vapautta ja luovuutta. Onkin paljon tärkeämpää kiinnittää huomiota henkilön elämässä olevien ihmissuhteiden laatuun.

Jotkut ovat luonnostaan itsevarmoja ja kykenevät tekemään päätöksiä itse. Mutta he edustavat vähemmistöä. Useimmat meistä tarvitsevat muita avuksi ajattelemiseen, suunnittelemiseen ja toimimiseen. Pystymme edistymään paremmin, jos meillä on rakastava perhe, hyviä ystäviä, vertaiskavereita ja /tai muita myönteisiä tukijoita. Mikäli teemme virheitä, voimme muuttaa mieltämme ja tehdä parempia valintoja. Rakastavien läheisten ja ystävien tukemana vapauden hyödyntäminen on sosiaalinen prosessi, joka edistää muutosta parempaan.

Jos taas ihminen onkin yksin, menettänyt perheensä tai joutunut hyväksikäytön uhriksi, työntekijöiden tärkein tehtävä on auttaa löytämään luotettavia kumppaneita, joiden avulla voi rakentaa parempaa elämää. Se on paljon tärkeämpää kuin rakentaa juuri oikeankokoinen budjetti, koska elämässä tarvittavat asiat tulevat enimmäkseen muualta kuin maksullisista palveluista tai budjeteista. Sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä tämä on tärkeää huomioida. Pyrkiessämme kirkastamaan ihmisten oikeuksia emme saa unohtaa syvempää vastuuta toinen toisistamme. Henkilökohtainen budjetointi on vain työväline; se olemme me, ihmiset, työskentelemässä yhdessä, käyttäen tätä työkalua.

Kansalaisuuden kolmas ulottuvuus on se, miten käytämme saamaamme tukea osallistuaksemme yhteisön toimintaan ja luodaksemme uusia ihmissuhteita. Jos henkilökohtaisen budjetin avulla ei voi muuta kuin valita, käyttääkö tätä vai tuota palvelutarjoajaa, järjestelmä on pääosin epäonnistunut. Henkilökohtainen budjetointi toimii, jos se auttaa ihmisiä osallistumaan, olemaan aktiivisia ja luovia omissa yhteisöissään. Näillä mittareilla onnistumista pitäisikin mitata.

Luovuutta on monenlaista, mutta hyvä tapa arvioida henkilökohtaisen budjetin toimivuutta, on ajatella sitä täydentäjänä, jonka avulla voidaan edistää ja tukea henkilön todellisen hyvinvoinnin kasvua.  Todellinen hyvinvointi tarkoittaa tässä niitä asioita, joista hyvä ja mielekäs elämä rakentuu; raha tai muu vaihdettava omaisuus ovat hyvinvoinnin muodoista ehkä vähiten tärkeitä. Huomattavasti tärkeämpiä ovat suhteet muihin ihmisiin, yhteisö, johon voimme liittyä, meidän oma henkilökohtainen energiamme, tarpeet, taidot ja unelmat- kaikki se, mikä tekee meistä ainutlaatuisia ja jonka vain me voimme tuoda tähän maailmaan.

HB ja todellinen hyvinvointi
kuva 2. Henkilökohtainen budjetti ja todellinen hyvinvointi

Tätä kautta voimme ymmärtää, että henkilökohtainen budjetointi on vain tapa lähteä liikkeelle oikeasta paikasta. Liian usein lähdetään miettimään ensisijaisesti palveluita, sijoituspaikkoja tai laitoksia. Näihin järjestelmiin käytetään rahaa, jolloin ihmisten oletetaan mukautuvan niihin. Vammaiset ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä, kansalaisia, joilla on taitoja ja paljon annettavaa. Hyvässä yhteiskunnassa kaikki toimivat sen hyväksi, että jokainen voi kukoistaa, jokaisen taidoille on käyttöä ja jokaisella on mahdollisuus rakentaa itselleen mielekäs elämä.

Kun Suomessa aletaan kehittää uusia henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmiä, vammaiset henkilöt ja heidän perheensä osaavat parhaiten kertoa, ollaanko kehityksessä menossa oikeaan suuntaan. On myös tärkeää ottaa huomioon ne ihmiset, jotka haluavat tehdä epätavallisia asioita, joilla on hulluja unelmia tai jotka ovat vihaisia tai pettyneitä asioiden nykyiseen tilaan. Keskittykää niihin, jotka haluavat muutosta, ja antakaa heille mahdollisuus tulla vaikuttamaan tarvitsemiinsa muutoksiin. Ei kannata aloittaa heistä, jotka ovat täysin tyytyväisiä siihen, mitä heillä nyt on. Tämä jälkimmäinenkin joukko kyllä ryhtyy muuttamaan asioita, mutta tekee sen vasta myöhemmin, otettuaan ensin mallia edelläkävijöistä, eli niistä, jotka vaativat muutosta heti.

Henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämisen tulisi olla yhteinen seikkailu palveluiden käyttäjille, heidän perheilleen ja työntekijöille. Siinä ei kehitetä uutta hallintojärjestelmää vaan sitoudutaan yhdessä edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa, valinnanvapautta ja aktiivista kansalaisuutta kaikille.


Tekstin kirjoittanut Simon Duffy on englantilainen filosofi ja uudistaja. Hän toimii riippumattoman Centre for Welfare Reform – ajatushautomon johtajana ja on Citizen Network –verkoston perustaja.

Tekstin on kääntänyt englannista suomeksi Kirsi Lammi.