Miten edistetään henkilökohtaisen budjetoinnin soveltamista organisaatiossa?

Ihmislähtöinen HB-toimintamalli perustuu organisaatiossa hyväksyttyyn arvoperustaan, soveltamisen linjauksiin, toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin sekä HB-toimintamallin toimivuuden ja vaikutusten seurantaan, jossa keskeinen tulosmittari on asiakkaan kokema hyvinvointi ja arjen toimintakyky.
Suunta

Julkaistu 3.5.2021

Jaana Koinsaari, Niina Helminen & Sirkka ROusu

Kun henkilökohtaisen budjetoinnin (HB) toimintamalli otetaan käyttöön, se muuttaa asiakkaan asemaa ja roolia omien tarpeiden ja toiveiden aktiivisessa esille tuomisessa sekä itselle soveltuvan tuen ja palvelujen löytämisessä – myös erilaisia vaihtoehtoja ja uusia tuki-ideoita kokeillen. Asiakkaan vastuu kasvaa itsemääräämisoikeuden ja valinnan vapauden vahvistumisen ohella. Muutokset asiakkaan roolissa ja asemassa heijastuvat luonnollisesti myös asiakkaan omatyöntekijän rooliin sekä asiakkaan & työntekijän väliseen suhteeseen – työntekijän ja asiakkaan rooleja ja suhteen muutosta ovat käsitelleet opinnäytetyössään Heli Määttänen & Laura Leino.

HB -asiakkuussuhde ei toteudu tyhjiössä, vaan siinä organisaatiossa, jonka asiakkaana ja työntekijänä he ovat, sekä siinä palvelujen ja tuen toimintaympäristössä, jossa erilaista tukea, yhteisöllisiä voimavaroja ja palveluja on saatavilla kuten on (tai ei ole). Asiakkaalla ja omatyöntekijällä ei kuitenkaan suomalaisessa palvelujärjestelmässä ole ollut valtaa tehdä muunlaisia tuen ja palvelujen valintoja, kuin mitä niistä on organisaatiossa päätetty johtavien viranhaltijoiden ja poliittisten päättäjien toimesta. Valtaa ja luottamusta käsitteli Sirkka Rousu Suunta-blogissaan.

HB-toimintamallin ideana on vahvistaa toimintatapaa, jossa ratkaisuvalta on viimekädessä asiakkaalla, jota omatyöntekijä tukee tuen ja palvelujen suunnittelussa ja käytössä. Lainsäädäntömme mukaanhan ihmisellä tämä itsemääräämisoikeus onkin. Mikäli organisaatiossa tämä aidosti mahdollistuu, asiakas voi myös löytää hyvinvointiaan ja arjen toimintakykyään edistäviä ei-perinteisiä tapoja, jotka tuottavat kuitenkin lopputuloksen, jota asiakkaan kanssa ollaan haettu – hyvinvointia, toimintakykyä ja arjessa pärjäämisen vahvistumista. Vaikka asiakkaan tarpeet ja tuelle sovitut tavoitteet voikin olla haasteellista muuttaa rahaksi eli yksilölliseksi budjetiksi, olisi asiakkaalle hyvä mahdollistaa erilaisten, myös aivan uudenlaisten tukea ja hyvinvointia tuottavien asioiden käyttö ja kokeilut – ne voivat löytyä myös liikunnan, kulttuurin ja erilaisista yhteisöllisistä voimavaroista. Ei siis välttämättä vain rajatusti sote-palveluiksi määritellyistä.

Kyse on myös yksilö- tai jopa perhekohtaisesta palvelumuotoilusta juuri asiakkaan ja hänen perheensä tarpeisiin ja tavoitteisiin. Perhekohtaisessa palvelumuotoilun ideassa on kyse vaikkapa vammaisen lapsen ja hänen perheensä kokonaistarpeista – asiaa pohdiskelivat Kainuun soten Esko Pääskylä ja Minna Leinonen Avain kansalaisuuteen -hankkeen blogissaan Henkilökohtainen budjetti vai perhebudjetti?. Monipuolistuvia palveluja ja palvelujen tuottamista tarkasteltiin mm. Rousu, Ihamäen & Ojasen artikkelissa hankkeen loppuraportissa.

Asiakkaan ja työntekijän tulisi myös pystyä seuraamaan sovitun budjettisumman käyttöä, mielellään ajantasaisesti. Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeessa kokeiltiin niin exeleitä kuin mobiilimaksujakin – näitä kehittämisponnistuksia tarkasteli artikkelissaan Esko Pääskylä ja Elina Pekonen. Asiakkaan “käyttöliittymän” lisäksi myös organisaation tulee voida seurata budjetin käyttöä asiakaskohtaisesti hänen kustannuspaikalleen eri palveluista kertyvinä summina.

Millaisia toimia organisaatiossa tarvitaan, jotta ihmislähtöisen henkilökohtaisen budjetointimallin soveltaminen mahdollistuu asiakkaille, työntekijöille, palveluntuottajille ja yhteisöille? Seuraavanlaisia asioita listattiin Avain kansalaisuuteen hankkeen päätelmissä.

Ainakin tietoa ja koulutusta tarvitsevat kaikki osapuolet siitä, mistä HB:ssä on kyse sekä mitä ihmislähtöinen toimintatapa tarkoittaa asiakkaan, työntekijän ja myös palveluntuottajan kannalta ja miten HB-toimintamallia sovelletaan.

Tarvitaanko muutoksia työntekijöiden päätösvaltuuksiin? Millaista sisäistä HB-konsultaatiota ja keskustelutukea työntekijät tarvitsevat ja voidaan organisoida esim. HB-tiimiksi?

Entäpä asiakas – miten hänen valintojaan ja päätöksiään on tarpeen tukea: tarvitseeko asiakas tukihenkilön omatyöntekijän työskentelyn lisäksi, ja mistä asiakas sellaisen voisi valita? Mistä asiakas löytää itselleen soveltuvaa tukea ja palveluja? Millaisia palveluja on jo nyt mahdollista käyttää ja millaisia uusia ideoita on mahdollisuus kokeilla? Miten asiakas voi seurata budjettiaan, ja onko budjetin käytön hallinnoinnin tuki saatavilla jostain?

Ihmislähtöinen HB-toimintamalli perustuu organisaatiossa hyväksyttyyn arvoperustaan, soveltamisen linjauksiin, toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin sekä HB-toimintamallin toimivuuden ja vaikutusten seurantaan, jossa keskeinen tulosmittari on asiakkaan kokema hyvinvointi ja arjen toimintakyky. Myös kehittämisyhteistyötä tarvitaan erilaisten palveluntuottajien ja yhteisöjen kanssa. Kehittämisehdotuksista voi lukea lisää Avain kansalaisuuteen – hankkeen loppuraportista (s.97-99).

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Essote) kehittää henkilökohtaista budjetointia Sopiva-hankkeessa           

Sopiva-hankkeessa kehitetään ja mallinnetaan henkilökohtaisen budjetoinnin järjestämisen tapa, joka vastaa Etelä-Savon alueen ja sen asukkaiden tarpeisiin ja jonka vaikutuksia ja kustannusvaikutuksia voidaan tehokkaasti seurata ja arvioida. Henkilökohtaisella budjetoinnilla voidaan vahvistaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja valinnanmahdollisuuksia palvelujen suunnitteluja toteuttamisprosessissa siten, että apua ja tukea on tarjolla elämän eri tilanteisiin ja yksilöllisiin tarpeisiin.

Asiakkaan näkökulmasta henkilökohtainen budjetointi tarjoaa osallistavampaa ja yksilöllisempää, oman elämän näköistä palvelua, enemmän vaikuttamismahdollisuuksia ja valinnanvapautta omaan elämään sekä oikea-aikaisia, asiakkaan omiin tarpeisiin sopivimpia palveluja.

Etelä-Savon alue on maantieteellisesti laaja ja jakautuu kaupunki- ja kuntataajamakeskuksiin sekä maaseutumaiseen alueeseen.  Etäisyydet ja matkat haastavat kehittämään uudenlaisia palveluiden tuottamisen ja järjestämisen tapoja hyödyntäen mm. etäyhteyksiä.  Väestörakenteeltaan Etelä-Savo on Suomen ikääntynein ja nopeasti ikääntyvä maakunta.  Vammaispalvelujen kustannukset ovat Etelä-Savossa valtakunnallisesti verrattuna korkeat. Tavoitteenamme on peruspalveluiden vahvistaminen, palvelurakenteen keventäminen ja monipuolistaminen, kotiin annettavien palvelujen lisääminen, palveluohjauksen ja palvelutarpeen arvioinnin kehittäminen. Palveluiden järjestämistä omana toimintana pyritään lisäämään sekä etsitään aktiivisesti uusia vaihtoehtoisia palveluntuottamistapoja, jotka tukevat vammaisten asiakkaiden elämänhallintaa.

Essoten aiemmat HB-kokemukset myönteisiä

Etelä-Savossa toteutettiin henkilökohtaisen budjetoinnin pilotti vuosina 2017-2018. Kokemukset olivat myönteisiä.   Essotessa käytössä oleva palveluasumisen palvelusetelimalli tukee valinnanvapautta. Yksilöllisiä ratkaisuja tehdään tälläkin hetkellä nykylainsäädännön mukaan asiakaskohtaiseen harkintaan perustuen, vaikka HB ei vielä olekaan Essotessa virallisesti käytössä.  Henkilökohtainen budjetti lisäsi asiakkaan vaikuttamismahdollisuutta, aitoa osallisuutta  ja asiakastyytyväisyyttä, toi asiakkaan omat vahvuudet ja voimavarat esille, palvelut olivat helpommin saataville ja vastasivat paremmin asiakkaan tarpeeseen.  Muiden palveluiden käyttö saattaa vähetä, kun asiakas kokee saavansa tarvitsemansa avun.

Tunnistamme alueellamme mm. seuraavia haasteita HB:n kannalta:

  • etäisyydet
  • palvelujen saatavuus ja jatkuvuus
  • soveltuvien palveluntuottajien löytäminen
  • tuetun päätöksenteon järjestäminen
  • työtapojen ja asenteiden muutos
  • aika/resurssi tehdä asiakastyötä uudella tavalla.  

Näihin haasteisiin etsimme vastauksia Sopiva-hankkeen aikana. Essotessa on tahtotila ottaa käyttöön henkilökohtainen budjetointi yhtenä palveluiden vaihtoehtoisena järjestämisen tapana. Henkilökohtaisen budjetoinnin käyttöönotto Essotessa edellyttää mm. selkeää toimintamallia, budjetin määrittämisen reunaehtoja, tuetun päätöksenteon kehittämistä, toimivia ja yksinkertaisia budjetin seurannan järjestelmiä, uudenlaista vallan ja vastuun määrittelyä ja ennenkaikkea asennemuutosta. Niin asiakkaat kuin ammattilaisetkin tulevat tarvitsemaan tukea, ohjausta ja koulutustua uusiin toimintatapoihin.

Aiemmin toteutetun pilotin kokemusten pohjalta asiakkaan tai voisiko sanoa “päämiehen” näkökulmasta henkilökohtaisessa budjetoinnissa tulee korostua itsemääräämisoikeus ja yhdenvertaisuus, vapaus valita ja tehdä omia ratkaisuja, mutta myös vastuunottamiseen ja –kantamiseen tulee asiakkaille antaa valmiuksia. Parhaimmillaan se voi tuoda asiakkaalle onnistumisen kokemuksia ja vahvistaa osallisuutta elämässä ja tunnetta yhteiskuntaan kuulumisesta. Kun saa päättää mitä tarvitsee selviytyäkseen arjessa, luottamus itseen kasvaa, ja tulee myös tunne kuulluksi tulemisesta – tämä on meille ihmisinä ja yksilöinä merkityksellistä. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää kokea olevansa “oman elämänsä herra”, eikö juuri siitä muodostu se hyvä ja elämyksellinen arki?

Kokemustemme perusteella edellä mainitut asiat eivät kuitenkaan ole kaikkien asiakkaiden kohdalla itsestään selvyys, sillä moni vammainen ihminen ei ole tottunut olemaan “oman elämänsä herra”, tai ehkä heille ei vain ole annettu siihen mahdollisuutta. Vammaisuuden taakse saattaa jäädä huomaamatta paljon yksilön vahvuuksia ja voimavaroja. Henkilökohtaisen budjetin käyttöönotossa onkin tärkeää valmentaa asiakkaita ja sitä kautta antaa heille valmiuksia olla “oman elämänsä herroja”.

Asiakastyössä HB:n käyttöönotto vaatii ennakkoluulottomuutta, valmiutta rikkoa rajoja sekä rohkeutta ja luovuutta, eli uusia elementtejä perinteiseen ja totuttuun tapaan toimia verrattuna. Tämän vuoksi tarvitaan työntekijöille koulutusta, jonka kautta saadaan syntymään asennemuutosta ja kykyä erilaisiin kohtaamisiin, kuulemisiin sekä tiedon ja ymmärryksen lisääntymistä.

Onnistuessaan henkilökohtainen budjetointi voimaannuttaa ei pelkästään asiakasta, vaan myös työntekijää. Työntekijältä se vaatii edellä mainitun lisäksi sitoutumista ja tiivistä yhteistyötä asiakkaan kanssa, vähentäen myös byrokratiaa. Rakenteiden ja tietojärjestelmien tulisikin olla riittävän joustavia, että ne mahdollistavat uudenlaisen toimintatavan.

Paljon puhutaan asiakaskeskeisyydestä, mutta henkilökohtaisessa budjetoinnissa voisi puhua yksilökeskeisyydestä ja yksilökeskeisestä elämänsuunnittelusta yhdessä asiakkaan kanssa. Yksilökeskeisessä elämänsuunnittelussa mahdollistetaan yksilön osallisuus juuri hänelle tärkeissä asioissa. Työntekijän näkökulmasta se on ajattelu- ja toimintatapa. Helen Sanderson on sanonut viisaasti: “Vain osan ihmisistä tarvitsee osata kirjoittaa hyviä yksilökeskeisiä suunnitelmia, mutta kaikkien suunnitteluun osallistuvien tulee olla hyviä yksilökeskeisessä ajattelussa, koska tämä on suunnittelun perusta”.


Kirjoittajat

Jaana Koinsaari toimii Essoten vammaispalvelujen palvelupäällikkönä.

Niina Helminen on Sopiva-hankkeen hankepäällikkö.

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote  toteuttaa yhdessä Vaalijalan kuntayhtymän kanssa Sopiva Etelä-Savon henkilökohtaisen budjetoinnin alueellista hanketta. Se on yksi yhdeksästä aluehankkeista syksyllä 2020 käynnistyneessä vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeessa 2020–2021. Sitä rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja ohjaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 

Sirkka Rousu kutoi kasaan, ja toimi projektipäällikkönä Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeessa 2016-2019. Hän on sosiaalityöntekijä, hallintotieteen tohtori ja opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa, joka on mukana Essoten Sopiva-hankkeessa.


Lisätietoa ja lähteet

Määttänen Heli & Leino Laura 2018. “Saa olla ihminen ihmiselle” : Asiakkaan ja työntekijän roolit Henkilökohtainen budjetointi – Avain kansalaisuuteen -hankkeen asiakasprosessissa. https://www.theseus.fi/handle/10024/159266

Pilotti 12: Henkilökohtaisen budjetoinnin pilotti. I&O-kärkihanke: Etelä-Savon asiakaslähtöinen palveluohjausverkosto ja osaamiskeskus omais- ja perhehoitoon. OSSI-hanke. Raportti Jaana Koinsaari (Essote) 30.11.2018. Julkaisematon.

Pääskylä Esko & Pekonen Elina 2019. Mahdollisuus reaaliaikaiseen budjetin seurantaan: Kehittäjäasiakkaiden toiveesta käytännön toteutukseen. Julkaisussa Rousu Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi. Ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Avain kansalaisuuteen -henkilökohtainen budjetointihanke 2016-2019. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuna. 69-72.  https://www.theseus.fi/handle/10024/167272

Pääskylä Esko ja Leinonen Minna 2017. Henkilökohtainen budjetti vai perhebudjetti? Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi –blogit.  http://henkilokohtainenbudjetointi.fi/henkilokohtainen-budjetti-vai-perhebudjetti/

Rousu Sirkka 2021. Ollaanko organisaatioissa valmiita jakamaan valtaa asiakkaille ja heidän työntekijöilleen? Suunta-blogi 1.3.2021. https://suunta.fi/vallan_jakaminen/

Rousu Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi. Ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Avain kansalaisuuteen -henkilökohtainen budjetointihanke 2016-2019. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuna. https://www.theseus.fi/handle/10024/167272

Rousu Sirkka, Ihamäki Katja & Ojanen Miia 2019. Monipuolistuvat palvelut ja osallistava asiakkuusprosessi. Em. (2019) julkaisussa 31-49.  https://www.theseus.fi/handle/10024/167272

Rousu Sirkka, Kylliäinen Katja, Pehkonen-Elmi Tuula, Pääskylä Esko 2019. Kehittämisehdotukset. Em. (2019)  julkaisussa 97-99.  https://www.theseus.fi/handle/10024/167272