Henkilökohtaisen budjetoinnin suosio kasvaa Yhdysvalloissa

Tietoja tuoreesta henkilökohtaisen budjetoinnin kehitystä kartoittavasta katsauksesta.
Suunta

Julkaistu 13.8.2019

Yhdysvaltalainen Human Services Research Institute julkaisi kesäkuussa 2019 maanlaajuisen katsauksen MAKING SELF-DIRECTION A REALITY: Using Individual Budgets to Promote Choice, Control and Equity Yhdysvaltojen eri osavaltioiden kehityksestä henkilökohtaisen budjetoinnin saralla.

Henkilökohtainen budjetointi tunnetaan Yhdysvalloissa yläkäsitteellä Self-direction. Trendi pitkäaikaista hoitoa ja hoivaa tarvitsevien ihmisten palvelujen järjestämisessä henkilökohtaisen budjetin (individual budgeting) kautta on kasvava. Järjestelmä on olemassa maan 46 osavaltiossa. Tällä hetkellä kokonaisuudesta noin 13 % vammaisten ja vanhusten palveluista järjestetään henkilökohtaisen budjetoinnin kautta. Kuten Suomen, myös Yhdysvaltojen haasteena on väestön ikääntymisen mukanaan tuoma palvelutarpeen ja sitä myöten kustannusten kasvu. Trendi omaishoitajuuteen ilman merkittäviä tukia on sitä vastoin vähenevä.

Henkilökohtainen budjetointi antaa ihmisille itselleen vallan valita ja hankkia heidän elämäntilanteeseensa sopivimmat palvelut valitsemaltaan palveluntarjoajalta sekä epävirallisempaa tukea käyttäen. Raportin mukaan tutkimukset osoittavat, että henkilökohtainen budjetointi on yhä useammin yhteydessä positiivisiin elämänlaadullisiin tuloksiin ja tyytyväisyyteen. Palvelun järjestäjien haasteena on ylläpitää tasapaino ihmisten budjettien riittävän suuruuden ja palveluiden kokonaisbudjetin välillä.

Henkilökohtainen budjetointi muuttaa tutkimuksen mukaan vääjäämättä palveluita: palveluiden odotetaan lisäävän valinnanmahdollisuuksia ja itsenäisyyttä. Perinteisillä vammaispalveluilla on vain yksi rooli palveluvalikoimassa, usein ihmiset haluavat tavoitella merkityksellisiä ihmissuhteita ja täyttä osallisuutta lähiyhteisöissään, kuten kuka tahansa meistä. Tähän henkilökohtainen budjetointi on usein antanut ratkaisuja. Esimerkiksi asuminen on tätä kautta huomattavasti todennäköisemmin järjestetty omassa asunnossa kuin ryhmämuotoisesti, suhteet henkilökuntaan ovat paremmat ja ihmiset ovat todennäköisemmin osallisena lähiyhteisöissään tapahtuvissa asioissa.

Raportin mukaan USA:ssa on yleisesti kaksi käytössä olevaa tapaa henkilökohtaisten budjettien suuruuden määrittämiseksi. Toinen on porrastettu malli, jonka ideana on, että ihmisillä, keillä on saman kaltaiset avun ja tuen tarpeet, on budjetti saman suuruinen. Budjetti on jaettu eri osa-alueisiin, liikkumavaraa palvelujen välillä on jonkin verran. Avuntarpeiden kartoitus tehdään viiden vuoden välein paitsi niissä tilanteissa, jossa muutoksia tulee. Työvälineinä käytetään yksilökeskeistä suunnittelua ja esimerkiksi SIS – Supports Intensity Scalea.

Havainnekuva porrastetusta mallista henkilökohtaisten budjettien suuruuden määrittämiseksi.

Toinen keskeinen tapa on henkilökohtaisesti räätälöity malli. Tämä edellyttää työvälineenä tasapainotettua algoritmia, hinnoittelu perustuu aiempiin palvelukustannuksiin. Malli on työläämpi, haasteena on, että mikäli joku asia muuttuu, pitää koko kartoitus ja budjetointi tehdä uudelleen.

Henkilökohtaisesti räätälöity malli.

Raportti nostaa esiin asioita, jotka ovat tuttuja myös suomalaisesta henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämistyöstä. Tärkeitä periaatteita on, että

  • Ennen palvelusuunnittelua ihmiset tietävät, minkä suuruinen heidän budjettinsa on
  • Ihmisiä on koulutettu siihen, että he ymmärtävät, mitä henkilökohtainen budjetointi tarkoittaa
  • Teknologiaa ja tukea budjetin käyttöön on saatavilla
  • Vammaisilla ihmisillä ja heidän läheisillään tulee olla valta tehdä päätöksiä siitä, mikä parhaiten ratkaisee heidän tarpeitaan

Edellä mainitut asiat edellyttävät sitä, että myös palveluiden järjestämisestä vastaaville ihmisille, palveluohjaajille ja koordinaattoreille, järjestetään koulutusta ja mentorointia asiaan liittyen. Ammattilaisilla tulee olla tiedot ja taidot auttaa ihmisiä suunnittelemaan ja käyttämään henkilökohtainen budjettinsa, sisältäen myös muita kuin perinteisiä vammais- ja sosiaalipalveluita, epävirallisempaa tukea, jotta ihmiset eivät ole pelkästään osia palvelujärjestelmässä.

Kuulostaa siltä, että vaikka sosiaalipalvelujärjestelmämme eroaa täysin Yhdysvalloista, ovat ihmisten toiveet, haasteet ja ratkaisukeinot hyvin samanlaisia. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on ollut keskeinen henkilökohtaisen budjetoinnin kehittäjä koko 2010 -luvun ajan. Esimerkiksi Kehitysvammaliiton kanssa yhteinen Tiedän mitä tahdon! -hanke (2010-2014) nosti pilotointikokemuksissaan esille hyvin samankaltaisia asioita vammaispalvelujen asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksista omaan elämäänsä sekä tarvitsemiinsa palveluihin ja joustavaan tukeen liittyen, mitä yhdysvaltalaisraportissa mainitaan.

Myös STM julkaisi kesäkuussa 2019 raportin henkilökohtaisen budjetoinnin tuoreista kokeiluista Suomessa. Kokeilujen arvioinnissa tutkittiin, miten toimintamallin käyttöönotto vaikuttaa asiakasprosessiin ja palvelujärjestelmän kykyyn tuottaa vaikuttavia hyvinvointipalveluja. Seurantakyselyyn vastanneista asiakkaista 93 % oli tyytyväisiä henkilökohtaiseen budjettiin. Kokeiluihin osallistuneet asiakkaat kokivat voineensa vaikuttaa palveluidensa suunnitteluun ja sisältöön aiempaa paremmin.

Linkki julkaisuun: https://www.hsri.org/files/uploads/publications/HSRI_White_Paper_Individualized_Services_FINAL.pdf 

Aarne Rajalahti, kiinteistötoimen johtaja


Kirjoituksen koonneella Aarne Rajalahdella on ollut keskeinen rooli henkilökohtaisen budjetoinnin varhaisessa kehittämistyössä Suomessa. Hän on toiminut aiemmin tiiviisti vammaisten ihmisten ja heidän perheidensä kanssa useissa kunnissa ja kuntayhtymissä henkilökohtaisen budjetoinnin suomalaisen mallin kehittäjänä. Nykyisin Aarne työskentelee Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä kiinteistötoimen johtajana.