Julkaistu 29.11.2018
Rahaa voi käyttää monella tavalla. Käytän useimmiten käteistä rahaa, mutta minulla on myös kaksi pankkitiliä ja niihin kortit. Toiselle pankkitilille tulee palkka ja muut tulot. Toinen on vain minun käytössäni oleva tili, jonka pankkikorttia käytän silloin tällöin itse, ja toista korttia käytän yhdessä äidin tai isän kanssa suuriin hankintoihin.
Asumisyksikössäni on jokaisella asukkaalla lompsa, johon omaiset tuovat käteistä rahaa. Otan sieltä rahaa pikkuostoksia varten, jos käyn kaupasta ostamassa ruokaa tai muuta tarpeellista. Saan kodissani kaikki ateriat, mutta joskus on kiva käydä ostamassa hedelmiä, vihanneksia tai saunasiideri. Olen langennut myös ylimääräisten hampurilaisten ostamiseen, mistä ei oikein pidetty, siitä tuli vähän sanomista… Sitten järkiinnyin, kun huomasin, miten ne lihottavat, ja olen yrittänyt pitää itseni kurissa.
Meillä puhutaan paljon itsemääräämisoikeudesta, jatiedän että minä saan päättää asioistani, mutta kyllä meillä neuvotellaanjoskus vaikeista asioista.
Koska ohjaajat vastaavat käteisten rahojeni säilyttämisestä, joudun tuomaan heille aina ostoksieni kuitit. Se on selkeä järjestelmä.
Jos tarvitsen uusia vaatteita, tai jotakin muuta vähän kalliimpaa, käyn yleensä äidin tai isän kanssa ostoksilla, ja ne maksetaan toisella pankkikortillani. Olen oppinut muistamaan kortin salasanan, vaikka alussa vähän sekoilin ja näppäilin numerot väärin. Kun käymme yhdessä shoppailemassa, näen paljon esimerkiksi hienoja ja mielenkiitoisia vaatteita, joita tekisi mieli. Äidin kanssa tavataan neuvotella siitä, että mikä on järkevää. Aina ei olisi kiva olla järkevä.
Meillä puhutaan paljon itsemääräämisoikeudesta, ja tiedän että minä saan päättää asioistani, mutta kyllä meillä neuvotellaanjoskus vaikeista asioista.
Käytän käteistä rahaa kun menen ulos kavereiden tai tukihenkilöni kanssa. Käymme kahviloissa, konserteissa, elokuvissa ja muissa mukavissa paikoissa. Museoissa en tarvitse rahaa, sillä olen saanut museokortin. Se on kiva juttu, ja olen käyttänyt korttia ahkerasti.
Minulla on myös K-plussakortti ja S-etukortti, joita vingutan kaupoissa. Repussani on melko monta korttia, kun siellä on aina myös matkakortti, kela-kortti, taksikortti ja vr-kortti. Tuoreimpana näiden rinnalla on nyt myös vammaiskortti.
Rahaa menee myös vuokraan ja muihin elämisen kuluihin. Äiti hoitaa minun laskuasiani, koska numerot eivät ole minulle helppoja. Hän on minun edunvalvojani. Päätän silti itse asioistani, mutta edunvalvojalla on oikeus auttaa minua vaikeissa asioissa.
Rahaa menee myös harrastuksiin. Vaikka olen palkkatyössä, eivät rahani aina riitä kaikkien laskujeni maksamiseen. Silloin tällöin vanhempani sponsaavat ja tukevat harrastuksiani.
Raha on tärkeä asia jokaisen elämässä. Ilman sitä ei oikein tule toimeen.
Kolumnin kirjoittaja on Sanna Sepponen, monessa mukana oleva helsinkiläinen aktivisti. Hän on ollut useita vuosia Palvelusäätiön asiantuntijaryhmän jäsen ja valtakunnallisen, kehitysvammaisten oman järjestön, Me Itsen, johtoryhmän jäsen.