Julkaistu 30.3.
Kriisit opettavat. Nykyinen koronakriisi on vasta kypsymässä, silti se on jo paljastanut monia asioita, joita olisi pitänyt miettiä paljon aiemmin, paljon vakavammin.
Henkilökohtaisen budjetoinnin (HB) ydintä ovat tunnistaa ja ennakoida yksilön ja hänen lähipiirinsä valmiudet ja vahvuudet sekä avun ja tuen tarpeet. Tämä tietysti pätee kaikkeen muuhunkin vastuulliseen palvelujen järjestämiseen, ei vain HB:iin.
Ennakointi on huomattavasti vaikeampi tehtävä, kuin nykyhetken tarve- ja tilannekuvan määrittely. Ennakointi edellyttää Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkäsen[1] määrittelemää kaukoviisautta: ”Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät”. Edelleen Konsta jatkaa, jotta kaukoviisaudessa ”on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää…”.
Meneillään olevan kriisin, koronapandemian jälkeen emme voi enää ajatella, etteikö uusiakin kriisejä voisi tulla. Pandemian tai koko Suomea koskevan epidemian kokoisia tuskin tulee kovin usein, muttei näistäkään juuri mikään ennalta varoittanut. Ilmastonmuutos ja siitä seuraavat yllätykset ovat alati ajankohtaisia.
Mitä sitten pitäisi ennakoida, mihin pitäisi varautua ja mihin tulisi valmius olla?
Esimerkiksi kehitysvammaisista henkilöistä valtaosa elää elämäänsä ja asuu omaistensa kanssa ja luona tai heidän tuellaan. Vaikkei tulisi epidemioitakaan, voivat omaiset sairastua yllättäen vakavasti tai menehtyä. Omaisen antama tuki voi loppua yllättäen myös monista muistakin syistä. Myös asumispalvelut, perhehoito ja henkilökohtainen apu voivat päättyä tai vakavasti häiriintyä. Isojenkin palvelujen tuottajien konkurssit ovat mahdollisia. Myös palvelujen järjestäjän edellytykset toimia, voi heiketä yllättäen. Monilla vammaisilla henkilöillä on päivittäisen toiminnan kannalta välttämättömiä apu- ja hoitovälineitä. Ne voivat elintärkeitä. Apuvälineiden ja tarvikkeiden saatavuus ja huolto on varmistettava kaikissa tilanteissa. Totta kai myös vammaisen henkilön oma tilanne tai tarpeet voivat yllättäen muuttua. Henkilöstöön liittyy monia riskejä. Joukkosairastumiset ovat mahdollisia, myös saatavuusvaikeudet. Näitä ja monia muitakin tilanteita varten tulisi olla mietittynä ja suunniteltuna vaihtoehtoisia tapoja toimia hyvän arjen ja elämän turvaamiseksi.
Vaikea- ja monivammaisten sekä monisairaiden henkilöiden osalta varautuminen on syytä tuumata ja suunnitella hyvinkin yksilöllisesti, koska kovin monitahoisia asioita ei enää kriisivaiheissa ehditä taikka osatakaan miettiä.
Yhdessä kirjoituksessa ei voida avata kaikkia mahdollisia kysymyksiä, joihin varautua ja valmistautua. Tärkeää on, että tämä näkökulma otettaisiin käyttöön selvitettäessä avun ja tuen tarpeita, arvioitaessa palvelutarpeita ja asiakas- sekä palvelusuunnitelmia laadittaessa. Sanomattakin on selvää, että HB:ssa varautuminen kriiseihin tulee ottaa lukuun. HB:n työskentelymalli, joka huomioon ottaa yksilön ja hänen sosiaaliset suhteensa sekä muun ympäristönsä, soveltuu hyvin kriisienkin ennakointiin.
Oikea suunta löytyy yhdessä
Poikkeus- ja kriisitilanteissa ja niihin valmistautumisessa on tärkeää, että ihminen itse saa oman äänensä kuuluviin ja hänelle tärkeistä asioista pidetään kiinni niin pitkälle kuin mahdollista. Tällä tavalla meillä kaikilla säilyy hallinnan tunne epävarmoissa tilanteissa ja olosuhteissa.
Palvelujen kilpailutukset järjestämistapana soveltuvat sangen huonosti tulevien muutos- ja kriisitilanteiden ennakointiin. Kilpailutukseen ei vertailtavuuden vuoksi voi sisällyttää vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka ovat välttämättä huomioon otettava, jos halutaan ennakoida ja varautua.
Vaikka asia, johon varaudutaan, jäisi huvikseen tapahtumatta tai tapahtuisi toisin, on varautumisesta ainakin kaksi isoa hyötyä. Ensimmäinen on se, että jo aiemmin suunniteltua on huomattavasti helpompi tarkentaa ja säätää, kuin kaikessa kiireessä aloittaa aivan alusta. Toinen on, että muutenkin opitaan palveluja mietittäessä huomioon ottamaan, että elämä on muuttuvaista.
[1] Veikko Huovinen. Havukka-ahon ajattelija. WSOY. Porvoo 1964.
Markku Niemelä, vanhempi asiantuntija
Tekstin kirjoittanut Markku Niemelä on pitkän linjan sosiaali- ja vammaispolitiikan sekä kehitysvammatyön asiantuntija ja ammattilainen. Markku toimii vanhemman asiantuntijan osa-aikaisessa tehtävässä Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä.