Suunnannäyttäjiä tarvitaan

John O'Brien kirjoittaa vaikuttamiseen vaadittavasta rohkeudesta ja haasteista.

Jo kahden sukupolven ajan vammaiset ihmiset ja heidän perheensä, ystävänsä ja tukijansa ovat näyttäneet suuntaa.

Heidän rohkeutensa ja luovuutensa ansiosta tiedämme, miten voidaan järjestää yksilöllistä tukea niin, ettei laitoksia enää tarvita. Ymmärrämme yhä paremmin, mitkä ovat kansalaisuuden avaimia ja millaisin linjauksin ja käytännöin ihmiset saavat nuo avaimet käyttöönsä.

Tiedämme, millainen voima vapautuu, kun ihmisillä on oikeus itse ohjata tukitoimiaan riittävällä rahamäärällä. Opimme tukemaan ihmisten omaa päätöksentekoa sen sijaan, että määräisimme heidän asioistaan sen mukaan, mikä muiden mielestä on parasta.

Vammaisjärjestöjen poliittisen vaikutustyön tuloksena on syntynyt vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus ja paljon siihen liittyvää kansallista lainsäädäntöä.

Näiden suunnannäyttäjien työtä ei aina ole helppo jatkaa.

Liian moni ihminen on yhä laitosten otteessa. Liian paljon inhimillisiä resursseja ja rahaa on kiinni palveluissa, joissa syrjäytymistä ja toisten hallintaa pidetään itsestäänselvyyksinä. Vähäiset odotukset ja haastavien tilanteiden pelko rajoittavat pyrkimyksiä täysipainoiseen elämään.

Luottamuksen puute ja holhoava asenne tekevät omasta tuesta ja palveluista päättämisestä hallinnollisesti hankalaa. Liian harva näkee, kuinka hyvää työtä voidaan tehdä toimimalla yhdessä vammaisten ihmisten kanssa, ja se johtaa pulaan tukihenkilöstöstä. Julkisen rahoituksen vähäisyys on uhaksi henkilökohtaisten budjettien riittävyydelle.

Ajatus kansalaisuudesta on viitekehys, jonka avulla voidaan parhaiten luoda tapoja vastata näihin haasteisiin.

Yhdenvertaisuusajattelu sallii erilaisuuden, eikä hyväksy ihmisiä alistavia käytäntöjä, jotka perustuvat holhoamiseen ja epäluottamukseen. Yhdenvertaisuutta edistävillä tukimuodoilla voidaan vapauttaa ihmiset syrjäytymisen ja toisten päätäntävallan kahleista. Kun toiminnan lähtökohtina ovat monimuotoisuus ja osallisuus, voidaan rakentaa vahvempia yhteisöjä.

Ajatus kansalaisvastuusta suuntaa huomiota ja toimintaa niin, että ymmärretään jokaisen kansalaisen merkitys ja kehitetään kaikille mahdollisuuksia toimia yhdessä yhteisen hyvän eteen. Aktiivisen kansalaisuuden tukeminen vapauttaa ihmiset antamaan oman panoksensa ja oppimaan uutta.


John O’Brien on inkluusiivisen ajattelun ja yksilökeskeisen elämänsuunnittelun uranuurtaja Yhdysvalloista. Teksti on käännös hänen Suunnannäyttäjät-tapahtumaan lähettämästä videotervehdyksestä.