Suuntana hyvä elämä
Suunta on henkilökohtaisen budjetoinnin keskus, jonka päämääränä on lisätä ihmisten valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia oman tuen ratkaisuihin ja toteutumiseen.
Osallisuus
Ihmisillä on oikeus saavutettavaan tietoon ja osallistua omaa elämää koskeviin päätöksiin.
Tasa-arvo
Kaikkien ihmisten yhdenvertainen kohtelu ja arvo niin yksilöinä kuin yhteiskunnan jäseninä.
Kumppanuus
Kaikkia osapuolia hyödyttävä, erityistä arvoa ja luottamusta tuottava yhdessä toimiminen.
Kokeilemalla kehittäminen
Ennakkoluuloton rohkeus kokeiluihin, jotka johtavat esteiden tunnistamiseen, ratkaisuihin ja oppimiseen.
Yhteiskehittäminen
Kehitämme yhdessä erityistä tukea tarvitsevien ihmisten, heidän läheistensä sekä muiden toimijoiden ja verkostojen kanssa sellaisia palveluita ja tukea, joka vastaa erityistä tukea tarvitsevien ihmisten toiveita ja tarpeita.
Suunnan toimintaa ylläpitävällä Kehitysvammaisten Palvelusäätiöllä on pitkäaikaisin kokemus henkilökohtaisesta budjetoinnista Suomessa.
Vammaisten ihmisten sekä heidän perheiden kanssa yhdessä tehdystä työstä on kertynyt positiivia kokemuksia ja ymmärrystä meille sekä lukuisille kuntakumppaneillemme.
Toiminnan tavat
Yksilöiden henkilökohtaisten budjettien suunnittelun
ja hallinnan tuki
Palvelumuotoilu ja kokeilemalla kehittäminen
Koulutus ja konsultaatio
Tutkiminen, tiedon tuottaminen ja kerääminen
Tiedon jakaminen ja verkostojen rakentaminen
Tarve
Toteutamme sosiaali- ja terveyspalveluilla perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia sekä Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa säädettyjä ihmisoikeussopimuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus yhdenvertaisuuteen, syrjinnän kielto ja oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Vaikka tärkeimmät lait ja niiden tavoitteet ja tarkoitukset ovat hyvät, kompuroimme silti niiden toimeenpanossa. Tällöin ihmisten valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuudet oman tuen ja avun ratkaisuihin jäävät usein toteutumatta.
Sosiaali- ja terveyspalveluita vaivaa järjestelmälähtöisyys. Sen taustalla ovat erilaiset ilmenemismuodot tuotanto-, organisaatio, talous- ja ammattilaiskeskeisyydestä. Sen ilmenemisen muotoja ovat esimerkiksi tasapäistäminen, lyhytjänteisyys, johtajuusvaje, tiedon puute, varman päälle pelaaminen, luottamuksen puute, epäusko ihmisten kykyihin sekä poikkeukseton tarrautuminen järjestelmän ehtoihin.
Palvelut eivät vastaa ja mukaudu tarpeisiin. Tarjolla on usein vain rajattu määrä ennalta määriteltyjä palveluita. Vaihtoehtoja ei ole tai ne ovat kaikille samoja. Palvelut eivät tällöin ole sopivia vaan yli- tai alimitoitettuja.
Rahoja käytetään sellaisiin asioihin, joihin ihmiset itse eivät haluaisi niitä käytettävän.
Aina palveluiden järjestämisen päämäärä ei ole selvillä ja tavoitteet hyvästä elämästä ja kansalaisuuden toteutumisesta eivät ole kirkkaana mielessä. Tällöin esimerkiksi tuen ratkaisut eivät ole yksilöllisiä ja ne keskittyvät korjaaviin toimenpiteisiin ennaltaehkäisyn sijaan.
Ihmisten rooli rajoittuu asiakkaaksi vaikka kyse on heidän omasta. elämästään. Näkökulma kaventuu palveluiden kuluttamiseen ja koko kuva osallisuudesta ja kumppanuudesta jää vajaaksi.
Vaikka laitokset lakkautetaan, laitosmaiset käytänteet voivat elää palveluissamme vahvana. Käytänteitä voivat synnyttää ja vahvistaa myös palveluiden kilpailuttaminen ja vahva tuotteistaminen. Näillä on vaikutusta esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen, elintapojen toteutumiseen ja mahdollisuuteen viettää vapaa-aikaa.
Tukea tarvitsevien ihmisten oikeuksia sivuutetaan. Esimerkiksi palveluiden kilpailuttamisen käytänteet eivät kunnioita ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta päätöksenteossa.