Julkaistu 6.11.2018
Valinnanvapausuudistuksen tavoitteena ovat kustannussäästöt. Säästöistä puhutaan paljon kuntien ja valtion työntekijöiden keskuudessa, mutta asiakkaille suunnatussa materiaalissa ja tiedottamisessa asia yleensä sivuutetaan. Säästöistä puhuminen on epämukavaa; jos valitsee sanansa huonosti, yleisö suuttuu ja virkamies päätyy yleisönosastolle.
Hebun kustannussäästöt ovat kuitenkin asia, mistä pitäisi keskustella myös asiakkaiden kanssa. Säästöt ovat kuntataloudessa läsnä samalla tavalla kuin tulevan maakunnankin taloudessa, eikä säästöpuheen tarvitse tai pidä olla asiakasta syyllistävää. Jos asiakkaille suunnatussa tiedotuksessa hypätään suoraan itsemääräämisoikeuteen ja valinnanmahdollisuuksiin, ohitetaan se perusta jolla henkilökohtainen budjetti ostaa jatkuvuutensa. Jos toimintatapa on kallis, sen välttämättömyyttä ja hyödyllisyyttä joudutaan arvioimaan joka kerta uudelleen. Jos toimintatapa on halvempi kuin muut vaihtoehdot ja sen lisäksi huomioi yksilölliset tarpeet ja tekee asiakkaan tyytyväiseksi, kuka sitä lähtisi muuttamaan?
Kustannussäästöjen luomiseen käyttämäni perusmetodi on seuraava:
1. mietitään yhdessä asiakkaan kanssa, mitä tarpeita hänellä on.
2. työntekijä arvioi, mitkä asiakkaan tarpeista ovat sellaisia että niihin pitää vastata kunnan sosiaalipalvelulla. Tässä kohdassa täytyy muistaa, että esimerkiksi vammaispalvelulain 8b pykälän määritelmä päivätoiminnasta ei tarkoita, että kunnan ainoa vaihtoehto palvelun järjestämiseen olisi hankkia päivätoimintaa myyvän yrityksen/yhteistön palvelu nimeltään päivätoiminta tai tuottaa sitä omana toimintana. Ideana on keskittyä tarpeeseen ja lainsäädännössä määriteltyihin reunaehtoihin, jotka listaavat ne asiat jotka sosiaalipalvelun ainakin pitäisi sisältää. Aiemmin mainitun päivätoiminnan osalta edellytetään sosiaalista vuorovaikutusta edistävä, itsenäisessä elämässä selviytymistä tukevaa toimintaa.
3. kun on selvillä mitä asiakas haluaa ja miltä osin kunnan tulee täyttää hänen tarpeensa, käytetään henkilökohtaista budjettia työkaluna järkevän ratkaisun löytämiseen.
4. pidetään mielessä, että päämääränä on tarpeen täyttäminen.
Kaikki ovat omassa arkielämässään törmänneet tilanteeseen, jossa osa palvelun sisällöistä on itselle tarpeettomia tai sopimattomia. Kun puhelinoperaattori tarjoaa pakettihintaa joka sisältää 4gb dataa, 500 tekstiviestiä ja 500 minuuttia puheluita, mutta oma todellinen käyttö on kuukaudesta toiseen 5gb dataa, 12 tekstiviestiä ja 27 minuuttia puheluita, olisi mukavaa vaihtaa edes osa käyttämättömistä minuuteista dataan. Se olisi kustannustehokasta ja asiakkaan kannalta järkevää.
Inhimillisesti toteutettavien kustannussäästöjen takana on yksilöllisyys. Luovutaan siitä mitä ei tarvita jotta saadaan se, mikä on itselle tärkeää. Alla esimerkki aiemmasta asiakastyöstäni.
Asiakas oli aloittamassa päivätoiminnassa ja tarvitsi sinne kuljetuksen, joka kunnan piti järjestää. Sairautensa vuoksi hän ei voinut käyttää joukkoliikennevälineitä. Asiakas ei halunnut käyttää taksia.
Asiakkaalla oli ajokortti ja oma auto. Hän halusi käyttää omaa autoa päivätoimintamatkoilla. Hänelle myönnettiin henkilökohtainen budjetti, jotta hänelle voitaisiin maksaa kilometrikorvaukset oman auton käytöstä.
Hinta kunnan järjestämälle taksikuljetukselle asiakkaan kotoa päivätoimintaan oli 26,5 €/suunta. Kilometrikorvaus samalle matkalle oli 5,05 €.
Henkilökohtainen budjetti on vaihtoehtoinen tapa järjestää sosiaalipalveluja. Se ei ole saldoseteli. Asiakkaalla on lakiin perustuva oikeus siihen, että hänelle järjestetään kuljetus päivätoimintaan. Hänellä ei ole oikeutta kunnan kustannuksia vastaavaan rahasummaan, eli 26,5 euroon per matka. Budjetin myöntäminen ja määrän arviointi tehtiin käyttämällä Pirkanmaalle suunnittelemaani laskentamallia, joka on kuvattu tarkemmin raportissa.
Tässä esimerkissä henkilökohtainen budjetti on keino, jolla maalaisjärkinen ratkaisu voidaan toteuttaa. Kilometrikorvaukset on mitoitettu niin, että asiakas pystyy tankkaamaan auton, saa pienen korvauksen auton kulumisesta ja voi kulkea päivätoimintaan tavalla joka on hänelle hänen mielestään sopivin. Ajotaidon ylläpitäminen tukee asiakkaan itsenäistä selviytymistä, joka on sosiaalityön näkökulmasta arvokas asia. Kunta säästää verrattuna taksikuljetuksiin, ja asiakas on tyytyväinen. Kustannuksia säästyy, mutta inhimillisellä tavalla.
Kolumnin on kirjoittanut Hanne-Maria Leppäranta. Hanne-Maria on kehittänyt henkilökohtaista budjettia Suomessa vuodesta 2014 sosiaalityöntekijänä, projektikoordinaattorina sekä projektipäällikkönä.