Julkaistu 1.11.2021
Matkatoimistona hanke
Etevan Silta omannäköiseen elämään -hanke on osa valtakunnallista vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanketta. Hanke toteutetaan 1.9.2020–31.12.2021 välisenä aikana. Silta omannäköiseen elämään -hankkeen erityisenä kohderyhmänä ovat paljon apua ja tukea tarvitsevat vammaiset henkilöt, jotka voisivat hyötyä nykyistä yksilöllisemmästä palvelujen suunnittelusta ja toteutuksesta. Silta omannäköiseen elämään -hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Kela ja Kehitysvammaisten Palvelusäätiö KVPS / Suunta Henkilökohtaisen budjetoinnin keskus.
Hankkeen tavoitteina ovat
- yhteistyömallien kehittäminen henkilön kokonaistilanteen huomioimiseksi osana palvelutarpeen arviointia ja elämänsuunnittelua
- tuetun päätöksenteon käytäntöjen vahvistaminen ja riippumattoman tuen kehittäminen osana kansallista järjestämismallia.
- Hankkeen aikana pyritään tunnistamaan ja kuvaamaan henkilökohtaisesta budjetoinnista hyötyvät asiakasryhmät ja heidän tarpeensa sekä edistämään tiivistä yhteistyötä asiakkaan, hänen läheistensä, kotikunnan, muiden viranomaistahojen, palveluntuottajien ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.
Hankkeeseen kuuluva alueellinen asiakas- ja verkostotyö toimii voimavarana kansalliselle valmistelutyölle ja valtakunnallisen kokeiluhankkeen tavoitteiden saavuttamiselle.
Matkan tarkoitus
Olemme Silta omannäköiseen elämään -hankkeessa muotoilleet riippumattoman tuen mallia. Riippumattoman tuen mallin tarve on noussut aiemmista henkilökohtaisen budjetoinnin hankkeista ja oli täten jatkumona tarpeellinen ja oikeastaan aika mielenkiintoinenkin. Riippumattoman tukijan määritelmä henkilökohtaisen budjetoinnin hankkeen käsitetyöskentelyssä on: ”Tukija, jolla ei ole omaa intressiä päätettävään asiaan”.
Matkan visio
Koska kuten Yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki totesi ”Lupa toimia eri tavalla” -luennollaan ”Neukkari on maailman paras paikka kehittää neukkareita”, olemme hankkeessamme jalkautuneet pilotoimaan riippumattoman tuen elementtejä.
Olemme ottaneet vahvan toimijuuden tukemisen viitekehyksen hanketyöhön ja täten myös riippumattoman tukihenkilön työskentelyyn. Ajattelemme, että jokaisella ihmisellä on oikeus ja kyvykkyys tehdä päätöksiä omasta elämästään. Tukea tarvitsevalla henkilöllä reitti toimijuuteen useimmiten sisältää myös tukea päätöksenteossa.
Matkalla omalla maalla
Jalkautuneena on ollut allekirjoittanut, hanketyöntekijä Aino Jussila. Olen ollut Etevalla töissä muutaman vuoden ajan, joten oma riippumattomuuteni vaati jatkuvaa reflektointia. Olenkin ottanut oikeudekseni etäännyttää itseäni yleisesti vallitsevasta organisaatiolähtöisesti toimintakulttuurista ja astunut ihmislähtöisyyden leiriin. Leirissä on ajoittain ollut hiljaista ja yksinäistä, mutta olen ilokseni päässyt myös toteamaan, että moni on löytänyt tiensä leiriin ja osa kaartelee kiinnostuneena liepeillä. Olemme hankkeessa ja yhteistyökumppaneiden kanssa käyneet monia mielenkiintoisia keskusteluja ihmislähtöisyyden ja asiakaslähtöisyyden eroista. Miten sinä miellät nämä termit – onko niissä eroa?
Tutussa organisaatiossa toimimisessa on toki ollut hyötynsä. Osa asiakaspilotteihimme osallistuvien henkilöiden lähityön tai asiantuntijatyön ihmisistä olivat minulle entuudestaan tuttuja, joten keskustelumme lähtivät nopeasti soljumaan. Myös organisaation marssijärjestyksen tunteminen on keventänyt suunnittelu- ja aikataulutustyötä.
Matkasuunnitelmat
Riippumattoman tuen asiakaspilotteihimme osallistui yhteensä kahdeksan henkilöä, sekä Etevan palveluista, että niiden ulkopuolelta. Pääsin siis tapaamaan kahdeksaa minulle vierasta henkilöä, joiden kanssa keskustelimme muun muassa elämästä, haaveista ja tuesta. Jo alussa olin suhteellisen luottavainen, että homma onnistuu, onhan minulla vuosien kokemusta ja koulutusta erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kanssa toimimisesta. Kokemukset ja koulutukset oli kuitenkin osittain heitettävä romukoppaan, sillä koin erittäin tärkeäksi tiedostaa tietynlaisen asiantuntijuuden viitan painon. Viitan painon kanssa oli tasapainoteltava, jotta en sortuisi kategorisoimaan ihmisiä tai tekemään oletuksia heidän ajatuksistaan ja toiveistaan.
Ymmärsin myös oman rajallisuuteni ollessani tilanteessa, jossa tulen täysin tuntemattomana henkilönä yhtäkkisesti ihmisen elämään. Tuttuus kun on usein kantava voimavara ihmisen vuorovaikutuksessa, etenkin jos siinä on tuen tarvetta. Tämän vuoksi olen ollut yhteydessä henkilöiden lähityön ja joidenkin kohdalla myös asiantuntijoiden kanssa. On ollut erittäin hienoa huomata kuinka avoimesti ja kannustavasti minut ja hankkeen agenda on otettu vastaan. Kiitos teille kaikille ketkä olette olleet mukana mahdollistamassa yksilöllisemmän elämän ideologian kehittämistä ja jalkauttamista!
Vuorovaikutuksen voima matkan siipinä
Olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että tuttuus on tukihenkilötyöskentelyssä osaltaan korvattu avoimella tulokulmalla ja kuuntelulla. Tuntemattomuuden vahvuuksina voidaan siis pitää avoimuuden tuomia uusia näkökulmia ja vanhojen ”taakkojen” puuttumista. Toki tietynlaiset taakat voivat osaltaan suojella henkilöä ja ovat siten perusteltuja, mutta joskus voimme myös pysähtyä miettimään, onko suojelu valloillaan olevassa mittakaavassa perusteltua vai voisiko jotain asiaa kokeilla avoimessa yhteistyössä, hyvin suunnitellen.
Alla olevaan kuvaan on kerätty tukihenkilötyöskentelyssä sekä hankkeen asiakaskehittäjäryhmissä olleiden ihmisten ajatuksia siitä millainen on hyvä tuen antaja – nämä ovat mielestäni aika timanttisia ohjenuoria meille tukea tarjoaville – vai mitä olet mieltä?
Ilmakuopat ja niiden opit matkalla
Hyvistä avoimista aikeista huolimatta tukihenkilötyöskentelyssä oli ajoittain huomattavissa, että emme henkilön kanssa puhuneet samasta asiasta tai käsitimme jotkin osa-alueet eri tavoin. Näissä tilanteissa turvauduin edellä mainittuun viittaan, ja muistutin itseäni mielipiteen muodostamisen ja päätöksen teon tukemisen moninaisuudesta ja siihen tarvittavasta pitkäjänteisyydestä.
Hanketyön pilotoinnin rajallinen aika rajasi työskentelyämme niin, että emme päässeet kokeilemaan eri asioita vaan mielipiteen muodostaminen jäi keskustelun tasolle, eli paikoin ohueksi. Vaikka aika olikin verraten lyhyt ja osalla ihmisistä meni kauemmin aikaa tottua minuun, vieraaseen henkilöön, uskallan todeta saadun palautteen perusteella, että työskentely oli mielekästä myös muille kuin minulle itselleni. Erään henkilön arjessa toimiva ammattilainen totesi pieni pilke silmäkulmassa ensimmäisen tapaamisemme jälkeen
”Jos hän haluaa tavata sinut uudelleen, olet tehnyt jotain oikein, sillä hän ei lähtökohtaisesti pidä ihmisistä”.
Tästä kommentista olen saanut voimaa ja innostusta työhön ja oman ammatillisuuden vahvistamiseen.
Matkan lopputulemat
Olemme tehneet hankkeessa elämänsuunnittelun kortit, joita olen käyttänyt keskustelun tukena työskentelyssä. Kortit tukevat keskustelua mukavasti ja hyvin vähäistä tukeakin tarvitsevat henkilöt ovat sanoneet, että kuva tukee asian hahmottamista.
Työskentelymme lopputulemana henkilö on päässyt tuottamaan ja viemään tietoa ajatuksistaan ja toiveistaan muun muassa lähityölle, omaisille ja kunnan sosiaalityölle. On hienoa, että useamman kohdalla ajatukset ja toiveet ovat viitoittaneet palvelusuunnittelua ja toteutusta.
Riippumattoman tuen muotoilun työpajassa eräs erityistä tukea tarvitsevan henkilön isä totesi, että riippumaton tukihenkilö ei ole puolueeton – hän on tuettavan henkilön puolella. Tämä on tullut konkreettisesti työskentelyssä vastaan muutamassa kohdin ja olen tukihenkilönä toiminut ikään kuin tuettavan henkilön äänen vahvistajana – puolustaen hänen toiveitaan ja ajatuksiaan. Ajattelen, että avoin keskustelu ja näkökulmien antaminen ja vastaanottaminen ovat paitsi mukavaa myös eettisen toimintamme elinehto ja mahdollistavat yhä yksilöllisemmät ratkaisut – niin kävi näissäkin tilanteissa.
Olemme saaneet hienoja kokemuksia ja avauksia riippumattoman tuen mallin muotoiluun ja viemme viestiä hankeraporttimme muodossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, joka osaltaan kirjoittaa kokonaisraportin kaikkien aluehankkeiden kokeilujen pohjalta Sosiaali- ja terveysministeriöön vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin lakiesitykseen.
Olemme hanketyössä todenneet moneen otteeseen yhtään henkilökohtaista budjetointia väheksymättä, että vaikka henkilökohtaisesta budjetoinnista ei säädettäisi lakia, ovat nämä asiat nykyiselläkin lainsäädännöllä ja palvelutoiminnalla mahdollista ottaa osaksi toimintakulttuuriamme. Miten saamme ihmislähtöisyyden asiakaslähtöisyyden edelle? Vai mitä olit mieltä, ovatko ne sama asia?
Ihanaa syksyä ja kohtaamisia, Aino
Kirjoittaja:
Aino Jussila
Hanketyöntekijä
Silta omannäköiseen elämään -hanke
Eteva kuntayhtymä
”Pitkähkö matka kanssakulkijana ja kanssakulkijoiden tukijana on suonut minulle mahtavia kohtaamisia ja kokemuksia eri ihmisten kanssa.”
