Julkaistu 8.2.2021
Henkilökohtaisen budjetoinnin tarkoituksena on vapauttaa ihmiset vanhoista järjestelmistä ja tarjota heille uusia mahdollisuuksia luovuuteen ja yhteisölliseen elämään. Se kaikki kuulostaa oikein hyvältä. Mutta kuinka suunnitellaan uusi järjestelmä, joka aidosti johtaa haluttuihin muutoksiin? Haaste ei olekaan enää niin helppo.
Steve Jobs sanoi kerran: ”Jonkin asian oikein hyvä suunnittelu vaatii, että ymmärtää asian ensin. Pitää todella käsittää, mistä on kysymys. Todellinen, syvällinen ymmärtäminen edellyttää intohimoista paneutumista, asian perusteellista pureskelua nopean nielaisemisen sijaan. Useimmilta ihmisiltä tällainen paneutuminen jää tekemättä.”
Hän on sanonut myös: ”Yksinkertaisuus voi olla vaikeampaa kuin monimutkaisuus: Ajattelun puhdistaminen yksinkertaiseksi vaatii työtä. Se kuitenkin kannattaa, koska siinä onnistuessaan pystyy siirtämään vuoria.”
Nämä ovat tärkeitä ajatuksia, koska viime kädessä henkilökohtainen budjetointi on vain työväline. Sen vaikuttavuutta tulisi mitata sillä, miten sitä käytetään. Järjestelmä ei tee kansalaisille kuuluvaa työtä: se ei auta naapuria, opi uutta taitoa, saa työpaikkaa, rakasta perhettään eikä tee muutakaan, mikä on tosielämässä tärkeää.
Hyvä järjestelmä ei tee työtä puolestamme – sen avulla työn tekeminen on vain vähän helpompaa.
Jos siis haluamme, että ihmisten olisi helpompi rakentaa itselleen hyvä elämä, joudumme kovasti miettimään, miten luodaan toimivia palvelujärjestelmiä, jotka ovat riittävän joustavia ja yksinkertaisia toimiakseen hyvin monenlaisten ihmisten monenlaisissa tilanteissa. Palvelujärjestelmästä täytyy myös tehdä hallinnon ja veronmaksajien kannalta toimiva: pitkällä aikavälillä tehokas, kohtuuhintainen ja houkutteleva.
Ihmisten pitää haluta muutosta.
Opettelemme tätä edelleen. Vaikka henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmiä on kehitetty jo 50 vuotta, täydellistä mallia ei vieläkään ole. Ikävä kyllä tarjolla ei ole valmiina hyviä järjestelmiä, jotka voitaisiin sellaisinaan ottaa käyttöön Suomessa. Hyvä uutinen on, että hyvää suunnittelua ja muotoilua rakastavana maana Suomi voi käyttää omia osaajiaan ja ottaa oppia niiltä, jotka ovat tehneet saman aiemmin.
En pysty käsittelemään kaikkia hyviä ja huomioon otettavia asioita tässä lyhyessä blogitekstissä, mutta muutamista asioista olen kirjoittanut tarkemmin muualla, ks. esimerkiksi seuraavat englanninkieliset tekstit:
Architecture for Personalisation (Yksilöllistämisen arkkitehtuuri)
Travelling Hopefully (Toiveikkaasti matkalla)
Self-Directed Support (Henkilökohtainen budjetointi)
Self-Directed Support for service Providers (Henkilökohtainen budjetointi palveluntarjoajien kannalta)
Seuraavassa kuitenkin kolme periaatetta, jotka on hyvä pitää mielessä:
1. Tee luovuudesta helppoa
Ihmiset voivat olla luovia vain, jos tietävät, millä he pystyvät pelaamaan:
- Jos minun annetaan päättää, mutta ei kerrota, paljonko rahaa on käytettävissä, kuinka voisin käyttää rahaa luovasti?
- Jos järjestelmän sanotaan olevan joustava, mutta siinä on paljon sääntöjä ja rajoituksia, kuinka ottaisin riskin ja muuttaisin mitään?
- Jos minulle kerrotaan, että budjettini on julkista rahaa ja säästäessäni sitä, säästöjen pitää palautua takaisin valtiolle, miksi yrittäisin säästää tai keksiä tehokkaamman ratkaisun?
Jos järjestelmän tarkoitus on tukea ihmisiä olemaan kansalaisia, silloin meidän olisi hyvä varmistaa, että ihmisiä kohdellaan lähtökohtaisesti kansalaisina, joilla on kaikki oikeaan kansalaisuuteen kuuluvat vapaudet, oikeudet ja vastuut.
2. Työntekijätkin ovat ihmisiä
Vanhan järjestelmän ongelmana eivät olleet siinä työskentelevät ihmiset. Melkein kaikki sosiaalipalveluiden työntekijät haluavat tehdä työnsä hyvin ja toimia luovasti ja kannustavasti asiakkaan tasaveroisena kumppanina. Työntekijät joutuvat kuitenkin mukautumaan jäykkärakenteisiin, rajoittaviin järjestelmiin niin, että lopulta näyttää siltä, kuin ongelma olisi työntekijöissä eikä järjestelmässä.
Tarvitaan työntekijöitä, jotka haluavat tehdä henkilökohtaisesta budjetoinnista toimivan. Tarvitsemme heitä kannustamaan ja ruokkimaan toisten luovuutta. Heidän tulee hoitaa sellaiset tehtävät, joita palvelun käyttäjät eivät pysty itse tekemään. Heidän tulee luoda palvelun käyttäjille yhteyksiä vertaisryhmiin, yhteisöihin ja muihin hyviin työntekijöihin.
On luotava sellainen järjestelmä, joka saa työntekijät loistamaan ja kannustaa heitä onnistumaan.
3. Tehokkuudella on väliä, mutta sen pitää hyödyttää kaikkia
Huonosti suunniteltujen järjestelmien taustalla on useimmiten luulo, että henkilökohtaisen budjetoinnin pitäisi olla halvempi kuin vanha järjestelmä. Tehokkuutta yritetään siksi luoda huijaamalla: alentamalla pienipalkkaisimpien työntekijöiden palkkoja tai teettämällä ammattilaisten työtä ilmaiseksi palvelujen käyttäjillä ja heidän perheillään. Tällä tavoin voidaan toki säästää hiukan, mutta viime kädessä sillä vain nakerretaan järjestelmän toimivuutta.
Ihmiset asettuvat puolustuskannalle eivätkä suostu olemaan mukana.
Henkilökohtaisen budjetoinnin avulla saavutettava tehokkuus ei edellytä palkkojen alentamista tai perheiden kuormittamista. Tehokkuus saadaan aikaan sillä, että palvelujen käyttäjät voivat panostaa omaan yhteisöönsä, omaan elämäänsä ja sellaisiin tukiin, jotka oikeasti palvelevat heitä. Rahan käyttö ei muutu, ja ihmisiä ei riistetä.
Luodaan järjestelmä, jossa kaikkia kohdellaan reilusti ja jonka säännöt kaikki ymmärtävät. Varmistetaan, että kaikki hyötyvät parannuksista ja säästöistä.
Ja vielä: Steve Jobs halusi myydä meille tuotteen. Me olemme tekemässä jotakin paljon mielenkiintoisempaa – etsimme tapoja elää yhdessä osallisuuden ja tasa-arvoisuuden hengessä. Tämä ei ole tekninen kysymys.
Jos siis olet mukana kehittämässä parempia järjestelmiä Suomeen, omalla alueellasi tai kotikunnassasi, teet yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Kohtaat varmasti jännitteitä ja mielipide-eroja. Viime kädessä on kuitenkin kaikkien suomalaisten kannalta tärkeää onnistua luomaan järjestelmiä, joiden avulla jokainen suomalainen voi osallistua yhteiskuntaan tasaveroisena kansalaisena. Siispä keskustelkaa, väitelkää ja hyödyntäkää kokeiluista saatuja kokemuksia saadaksenne selville, mikä toimii ja mikä ei.
Parempien, kansalaisuutta edistävien järjestelmien suunnitteleminen on sekin kansalaisen työtä.
Tekstin kirjoittanut Simon Duffy on englantilainen filosofi ja uudistaja. Hän toimii riippumattoman Centre for Welfare Reform – ajatushautomon johtajana ja on Citizen Network –verkoston perustaja.
Tekstin on kääntänyt englannista suomeksi Kirsi Lammi.